Särkisalossa v. 1892 syntynyt
Hjalmar Nyman rakensi ensimmäisen veneensä vuonna 1909. Vene oli saaristolaismallinen soutuvene.
Hjalmar Nyman byggde
sin första roddbåt i Finby år 1909. Båtverkstaden låg i Finby i den sydvästra
skärgården.
1930-luvulla alettiin valmistaa
myös nopeita moottoriveneitä.
På 1930-talet började
man bygga snabba motorbåtar.
Hjalmarin poika Olavi (s. 1926) aloitti veneenteon
14-vuotiaana.
Hjalmars son Olavi fortsatte på sin fars bana och byggde som 14-åring
sin första båt.
Sotien jälkeen veneiden kysyntä kasvoi. Uusi veneverstas valmistui. Perämoottoriveneet yleistyivät.
Efter krigstiden ökade efterfrågan av olika
motorbåtar.
1960-luvulla kasvoi fiskarimallien suosio. Etenkin etukajuutalla ja tuulilasilla varustettu fiskari oli suosittu malli.
På 1960-talet var de mest populärä motorbåtsmodellerna fiskare av olika slag. Speciellt båtar med framkajuta och vindruta var populära.
Isänsä ja isoisänsä opissa ollut Olavin poika Juha Nyman aloitti veneenteon 1970-luvulla. Hän on äitinsä puolelta myös tunnettua laivanrakentajasukua Koivistolta.
Olavis son Juha växte upp i skärgården och lärde sig båtbyggarkonsten av sin far och farfar. Hans mor har kommit till Finby från Koivisto i Karelen, där hennes släkt har varit känd som skeppsbyggare.
På 1980-talet byggdes också roddbåtar av plast och off shore –tävlingsbåtar.
Plasttiden slutade år 1989
En världsmästerskap har dock vunnits ännu år 1999 med en båt, som Juha har byggt år 1989.
Uudet haasteet tulivat 1990-luvulla vanhan perinteen ja uuden ympäristöystävällisen tekniikan kohdatessa. Ensimmäinen aurinkoenergiavene valmistui 1994. Syntyi Albica.
1990-talet medförde nya förmaningar, när nya tekniker och gammal tradition möttes. Den första solenergibåten blev färdig år 1995. Albica föddes.
Myös neljäs sukupolvi on oppinut perinteiset taidot ja 2000-luvun alkaessa jo viidettä sukupolvea edustava Juhan vanhin lapsenlapsi ottaa tuntumaa veneilyyn.
Även den fjärde generationen har lärt sig båtbyggarkonstens tradition. Av dem femte generationen tar redan Juhas äldsta barnbarn kännedom om båtkonsten i början av 2000-talet.
Juha Nyman
VUONNA 1948 VALMISTUNUT VENEVEISTÄMÖ PALOI SYKSYLLÄ 9.11.2011
Båtverkstaden byggdes år 1948. En brand förstörde byggnaden 9.11.2011.
Työt jatkuvat nyt viereisessä pienemmässä verstaassa.
Arbetet fortsätter nu in en mindre byggnad.
Näillä kahdella perinteisellä venemallilla aloitetaan uusien
veneiden valmistus tuhoisan tulipalon jälkeen.
Byggandet
av nya båtar efter branden börjar med dessa två traditonella modeller.
LISÄÄ SÄHKÖVENEISTÄ JA AURINKOSÄHKÖVENEISTÄ
KLIKKAA https://merimaili.blogspot.com/2015/
Artikkeli Kippari lehdessä 02.02.2020
Horisonttiin soutajat - puuveneen elämä ja perintö on monitaiteinen ylistys puulle, perinteiselle veneelle, veistotaidolle ja kaikkien suomalaisten sielunmaisemalle järvillä, joilla ja saaristossa.
Ajankohtaiseksi kirjan tekee pohjoismaisen limisaumaveneen rakennustaidon saama nimitys UNESCOn aineettoman kulttuuriperinteen luetteloon.
Kirja kertoo taiteen, tiedon ja saaristolaisilta kerätyn kertomusten muodoissa suomalaisista puuveneistä: niiden syntymästä, elämästä, kuolemasta sekä kuoleman jälkeisestä elämästä. Kirjan viimeinen luku viittaa puuveneen tälle päivälle antamaan perintöön: luontoyhteyteen, kierrätykseen, veneenveistoperinteen jatkumiseen ja siihen että uudesta puuveneestä on tullut sekä käyttö että taide-esine, jolla on ylisukupolvinen tunne- ja perinnearvo.
Teemaa käsitellään kirjassa valokuvien, vesivärikuvituksien, piirrosten ja runouden keinoin sekä veneen veiston ammattilaisilta ja saariston ihmisiltä kerätyn perimätiedon muodoin.
Artikkeli Kippari lehdessä 02.02.2020
Horisonttiin soutajat – puuveneen elämä ja perintö
Ajankohtaiseksi kirjan tekee pohjoismaisen limisaumaveneen rakennustaidon saama nimitys UNESCOn aineettoman kulttuuriperinteen luetteloon.
Kirja kertoo taiteen, tiedon ja saaristolaisilta kerätyn kertomusten muodoissa suomalaisista puuveneistä: niiden syntymästä, elämästä, kuolemasta sekä kuoleman jälkeisestä elämästä. Kirjan viimeinen luku viittaa puuveneen tälle päivälle antamaan perintöön: luontoyhteyteen, kierrätykseen, veneenveistoperinteen jatkumiseen ja siihen että uudesta puuveneestä on tullut sekä käyttö että taide-esine, jolla on ylisukupolvinen tunne- ja perinnearvo.
Teemaa käsitellään kirjassa valokuvien, vesivärikuvituksien, piirrosten ja runouden keinoin sekä veneen veiston ammattilaisilta ja saariston ihmisiltä kerätyn perimätiedon muodoin.
Kirjan tekijät ovat Brasiliasta kotoisin oleva, Saaristomeren Särkisalossa asuva valokuvaaja ja kuvataiteilija Andéa Vannucchi, Hollannista kotoisin oleva kuvataiteilija Keanne van de Kreeke sekä kouluttaja ja kehittäjä Vesa Purokuro.
